Hoitajien työtä on arvostettava ja potilasturvallisuuslaki ei saa johtaa työnantajapuolen passivoitumiseen neuvotteluissa, kirjoittaa Vantaan kaupunginhallituksen varajäsen ja Uudenmaan Sosialidemokraattien piirihallituksen jäsen Joni Hildén.
Hoitajien lakko aiheuttaa ongelmia terveydenhuoltopalveluissa, mutta niin lakon tarkoitus onkin, aiheuttaa ongelmia, jotta heidän työnsä nähdään tärkeänä. Mikäli hoitajien poissaolo työstä ei näkyisi mitenkään, tulisi työnantaja pian siihen olettamukseen, että hoitajia ei tarvita ja se johtaisi laajaan irtisanomisvyyhtiin.
On tietysti ikävää, että lakon seurauksena potilasturvallisuus uhkaa vaarantua ja jonot kasvavat entisestään. Se ei kuitenkaan ole pienipalkkaisten hoitajien syytä, vaan peiliin katsomisen paikka on kunta-alan työnantajilla, jotka eivät suostu maksamaan hoitajilleen heidän ansaitsemaansa palkkaa.
Kun ajatellaan tätä kokonaisuutta, sitä, millaisessa helteessä hoitajat ovat varsinkin viimeiset kaksi vuotta olleet, on enemmän kuin kohtuus sallia heille pyytämänsä palkankorotus tai ainakin likimain sen suuruinen, mitä he pyytävät.
Jo ilman lakkoa, hoitajista on huutava pula ja siitä on puhuttu jo pitkään. Ainoa keino saada hoitajia lisää, on tehdä alasta houkuttelevampi. Hoitoalan houkuttelevuutta lisätään vain ja ainoastaan sillä, että lisätään hoitajien palkkaa, jolla saadaan lisää henkilökuntaa ja sitä kautta resurssit nousevat, jolloin myös hoitajien työstä tulee mielekkäämpää, kun taakka pienenee.
Jos tällä hetkellä hoitajat tuskailevat siitä, kun ei ole aikaa antaa riittävästi potilaalle, on silloin asialle tehtävä jotakin. Emme voi vaan katsoa vierestä, kun jo ilman lakkoa vaaranamme potilasturvallisuutta liian pienillä resursseilla, johon terveydenhuollosta leikkaaminen on johtanut.
Viime päivinä on kohistu paljon hoitajien lakon aikaisesta työvelvoitteesta eli potilasturvallisuuslaista, jota SDP:n perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén on ollut valmistelemassa. Hän teki asiassa ainoan oikean ratkaisun, olla edistämästä tällä hetkellä lakia. Mielestäni emme mitenkään voi laatia sellaista lakia, joka velvoittaisi hoitajia lakon aikana tämän enempää töihin.
Lindén väläytti, että laki saattaa palata käsittelyyn ensi viikolla. Pidän tätä väläytystä kyllä hivenen huonona, johtuen nimenomaan siitä, että tämän väläytyksen jälkeen ei kunta-alan työnantajilla ole huolen häivää eikä tarvetta tulla neuvotteluissa vastaan, koska jos tilanne pahenee, tulee laki heidän avukseen.
On toki ymmärrettävää, että meillä hallitusvastuussa olevana puolueena on vastuumme ja joudumme miettimään potilaiden turvallisuutta ja pohtimaan sitä, että potilaat eivät joudu kärsimään. Tämä on aivan oikein ja näin tuleekin tehdä. Onko sitten taas potilasturvallisuuslaki se oikea keino? Ehkä on, mutta pitäisikö se potilasturvallisuuslaki tehdäkin kääntäen niin, että se ei olisikaan porkkanana työnantajapuolelle, vaan työnantajillakin olisi velvollisuus saattaa lakko päätökseen?
Mitä jos lakiin kirjattaisiin, että jos hoitajat joudutaan potilasturvallisuuslakiin vedoten määräämään töihin, olisi heille luvassa esimerkiksi ”triplapalkka” ja sanktioita kunnille, kun he ovat vaarantaneet potilasturvallisuuden päästämällä tilanteen tällaiseen jamaan. Siitä voisi olla riittävä porkkana työnantajille tulla vastaan neuvotteluissa ja sitä kautta voisi tämä pattitilanne tulla ratkaistuksi.
Hoitajien vaatimukset eivät ole mitään mahdottomia ja mielestäni he ovat ansainneet palkankorotuksensa. Hoitajien palkka ja työolot on saatava kuntoon viimeistään nyt. Kuntatyönantajat, nyt vain nöyrästi peilin eteen miettimään, että tekisittekö itse tuolla palkalla ja noissa olosuhteissa töitä? Vastaus todennäköisesti on, että ette tekisi. Silloin nöyrästi vaan sellaista sopimusta hoitajien eteen, jolla itse suostuisitte heidän työtään tekemään.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Jukka-Pekka Flander / SDP
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?